Piirtämistä w/ Pub Draw

Lukioikäisenä ja vähän sen jälkeen piirsin aika paljon, mutta se harrastus on sittemmin hieman jäänyt. Innostuin verestämään vanhoja taitoja ja opettelemaan uuttakin Critical Rolen Pub Draw-ohjelman parissa. Ensin ajattelin, että katson vain ohjelmaa neulomisen taustalla, mutta kynäkättä alkoi sittenkin syyhyttää ja huomasin kaivavani esiin piirustuslehtiön, kynän ja pyyhekumin... 

Pub Draw'n ensimmäisessä jaksossa opetellaan piirtämään kasvot edestäpäin. Babs Tarr on sarjakuvapiirtäjä, joka opettaa Critical Rolen Marisha Rayta piirtämään, ja katsoja voi seurata opetusta ja piirtää mukana. Babsilla on hieno taiteilija-tabletti, mutta hän opettaa hyvin matalan kynnyksen lähtökohdista: piirtämisen voi aloittaa kopiopaperille lyijytäytekynällä. Minulla oli vähän parempaa paperia, mutta kynä oli ensimmäisenä käteen sattunut lyijytäytekynä, kun lähdin piirtämään Keylethiä Babsin ja Marishan kanssa. 

Keyleth on druidi, ja hänellä on tuollainen päheä sarvipäähine, jota ei ehditty piirtämään kunnolla, joten siltä osin kuva on luonnosasteella. Muuten olen kyllä ihan tyytyväinen ja aion jatkaa piirtämistä Pub Draw'n parissa. Babsilta pitäisi saada riittävästi oppia, että pystyy tekemään oikeutta omillekin roolipelihahmoille. 

Keyleth oli Marishan hahmo Critical Rolen ensimmäisessä kampanjassa. Hän herätti voimakkaita mielipiteitä faneissa, enkä voinut välttyä niitä huomaamasta erinäisissä kommenttikentissä. Keyleth on vähän sosiaalisesti kömpelö, ei osaa aina lukea tilanteita tai reagoi oudolla tavalla, ja pakko myöntää, että itseänikin jokin alkoi häiritä Keylethissä. Sitten ymmärsin, että se häiritsevä asia on ehkä se, että Keylethissä saattaa nähdä liikaa itseään, jos on ollut ujo ja hiljainen ja ei ole oikein osannut sanoa ja tehdä oikeita asioita oikeissa paikoissa. Sen lisäksi Keyleth on syntymäoikeutenaan pyrkimässä kansansa johtajaksi, ja johtajalta yleensä odotetaan itsevarmempaa käytöstä. Mielestäni Marisha kuitenkin kampanjan mittaan hienosti rakentaa ja kehittää Keylethiä, ja Keyleth lopulta kasvaa rooliinsa. 

Critical Role on siitä mielenkiintoinen konsepti, että pelaajat, koska ovat pohjimmiltaan näyttelijöitä, kohtelevat roolipeliään improvisaationäytelmänä. Vuoropohjaisten taistelujen ja nopanheittelyn lisäksi se sisältää sekä nauruhermoja kutkuttavaa komediaa että todella syviin vesiin meneviä juonenkäänteitä ja hahmojen välisiä keskusteluja - se on ensisijaisesti tarinankerrontaa, ei pelkästään nopanheittelyä, jonka pelaajat saattavat puhua hassuilla äänillä ja aksenteilla. Sen lisäksi se on samalla ikään kuin making of -dokumentti, koska pelaajat eivät ole joka hetki "in character" vaan kommentoivat tapahtumia omina itsenään. Itse sisäistin tämän hyvin nopeasti, mutta vaikuttaa kyllä siltä, että jostain syystä joidenkin ihmisten on vaikea tajuta, että hahmo ja pelaaja ovat kaksi ihan eri asiaa, että esimerkiksi Marisha ei ole yhtä kuin Keyleth. Toisinaan Marisha saattaisi haluta tehdä jotain, mutta ei tee, koska Keyleth ei tekisi niin - ja joskus Marisha ei ole lukenut loitsuaan kunnolla, ja tapahtuu jotain, mitä kukaan ei halua, mutta sekin kuuluu peliin ja on välillä turhauttavaa ja samalla ihan mahtavaa. Oma suhtautumiseni Keylethiin helpotti kovasti silloin, kun tajusin turhautumisen ja ärsyyntymisen johtuvan siitä, että tavallaan joudun hänen kohdallaan katsomaan vähän liian tarkasti peiliin. Moni meistä on oman elämänsä Keyleth.